Kempeleläinen Riitta Palovuori vierailee äitinsä luona Kurikassa vähintään kerran kuussa, useimmiten pidennetyn viikonlopun. Silloin on monesti hoidettavana ”se kymmenen kohdan lista”.
– Välillä harmittaa, kun aika menee yksinomaan asioiden hoitamiseen eikä ehditä rauhassa istuskella ja vain olla yhdessä. Riitan sisko ja veli osallistuvat äidin hoitamiseen aikataulujensa puitteissa. Hekin asuvat kuitenkin kaukana. Työelämä ja oman perheen tarpeet rajoittavat matkustamista.
– Minä pystyn työni puolesta aika hyvin järjestelemään kulkemisia. Mieheni on myös kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, joten hänen leskeksi jääneen äitinsä tapaaminen järjestyy samalla kerralla.
– Aikuisista pojistamme on ollut hyvää apua esimerkiksi remonteissa, joita olemme äidin luona tehneet, hän jatkaa.
Auttajaverkosto kunnossa
Oman perheen lisäksi on tärkeää, että löytyy muitakin ihmisiä, joiden puoleen etä-omaishoitaja voi tarpeen tullen kääntyä. Riitan mieleen on jäänyt, miten jossakin koulutuksessa luennoitsija oli käyttänyt etä-omaishoitajasta osuvasti nimitystä ”kännykkäläheinen”.
– Kun on hätä, kaukaa ei heti pääse paikalle. Tietyissä asioissa puhelimitse on hankala auttaa, ja silloin täytyy pyytää jotakin lähempänä asuvaa ystävää, tuttavaa tai sukulaista käymään äidin luona. Onneksi heitä on, Riitta toteaa.
Perussairaudet vaativat säännöllistä seurantaa ja hoitoa, joiden järjestämiseksi tarvitaan kotisairaanhoidon ja omaisten apua. Kun Riitan äidille asennettiin sydämentahdistin, sairaalan aikataulun viivästyminen aiheutti ylimääräistä huolta ja päänvaivaa etä-omaishoitajille.
– Tahdistimen asennuksen viivästyminen johtui henkilöstöresursseista, mutta myös äidin heikosta kunnosta. Kävimme sisarusten kanssa häntä sairaalassa tsemppaamassa, mutta jouduimme palaamaan koteihimme jo ennen äidin kotiutumista.
Ateriapalvelu toimittaa ruoat Riitan äidille kaksi-kolme kertaa viikossa, tarvittaessa useamminkin. Siivous ostetaan yksityiseltä.
– Turvapuhelinpalvelu on hyvä apu hädässä, hän korostaa.
Yksinäisyys huolestuttaa
Omaishoitajuus on kehittynyt Riitalle ja hänen sisaruksilleen vähitellen vuosien aikana. Etäomaishoitajina he eivät saa kunnan myöntämää omaishoidon tukea.
– Äidille ei ole liioin vielä myönnetty Kelan eläkettä saavan hoitotukea. Nyt äidin tilanne on kuitenkin muuttunut huonompaan suuntaan melko lyhyessä ajassa. Fyysisesti heikkokuntoinen äiti kaipaa keskustelukumppania. Hän on jäänyt leskeksi pari vuotta sitten. Hänen luonaan käy vieraita, mutta hän ei tällä hetkellä pysty omin avuin lähtemään kotoa. Riitalla on huoli äidin henkisestäkin voinnista.
– Yksinäisyys on pahasta, kun on tottunut elämään toisen kanssa vuosikymmenet. Toivon, että olisi joku palvelu, jonka kautta äitiä haettaisiin esimerkiksi johonkin piiriin. Ihmisten ilmoille.
Riitta on pahoillaan vanhusten yksinäisyydestä, joka on valitettava tosiasia. Tarvetta vapaaehtoiselle ystäväpalvelulle olisi huomattavasti enemmän kuin mitä pystytään järjestämään. Hän kaipaa Suomeen enemmän yhteisöllisen asumisen mallia.
– Yksinäisyyttä olisi paljon vähemmän, kun samanikäiset ja -kuntoiset vanhukset asuisivat yhdessä kotoisassa ympäristössä ja hoitaisivat arjen askareet yhdessä. Heistä olisi turvaa ja tukea toinen toisilleen. Tämä huojentaisi myös etäomaishoitajan mieltä, hän huomauttaa.
Voimaa vertaistuesta
Etäomaishoitaja on monesti ristiriitaisessa tilanteessa, kun hoidettavina ovat työ, perhe, omat asiat ja kaukana asuva apua tarvitseva läheinen.
– Rooleja on monta, ja vähän joka suuntaan pitää yrittää jakautua. Joskus tuntuu, että itsestä huolehtiminen jää viimeiseksi, Riitta pohtii. Vertaistuki auttaa jaksamaan arjessa, kun voi jakaa kokemuksiaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Riitta on liittynyt jäseneksi Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset -yhdistykseen vuoden 2015 alussa. Yhdistystoiminnan lisäksi hän hoitaa jaksamistaan liikunnalla.
– Talvella teen hiihtolenkin pari kertaa viikossa. Käyn myös core-kehonhuollossa, ja harrastan puutarhanhoitoa ja joogaa. Joogan avulla on mahdollisuus rentoutua ja katsella sisälle päin, mitä minulle kuuluu.
Etäomaishoitajan työ näkyväksi
Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry tekee pioneerityötä etä- omaishoivan hyväksi. Yhdistys vie viestiä päättäjille ja pyrkii vaikuttamaan muun muassa siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tunnistaisivat etäomaishoitajan.
– Etäomaishoivaa ei ole terminä virallisesti määritelty, mutta kyse on etäomaishoitajaa kuormittavasta omaishoitajuudesta, kertoo Etäomaispuoti-hankkeen työntekijä Anna-Maija Saastamoinen.
Etäomaishoitajalla tarkoitetaan henkilöä, joka auttaa tai pitää huolta etäältä läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. Etäomaishoitaja hoitaa läheisensä asioita myös puhelimen ja etäteknologian avulla.
Saastamoinen kehittäisi etäomaishoivan ennakointia. Terveydenhuollossa asioidessa, esimerkiksi muistipoliklinikkakäynneillä, voitaisiin kertoa, kun on aika tehdä vaikkapa hoitotahto- ja edunvalvontavaltuutukset.
– Näin tukea tarvitsevan läheisen oma tahto asioiden hoidosta tulee kirjattua. On myös tärkeää, että tieto esimerkiksi lääkityksen muutoksista kulkee etäomaishoitajalle, hän huomauttaa.
Välimatka kuormittaa
Etäomaishoivalle ominaista on pitkä matka hoidettavan luo.
– Etäomaishoitajat toivovat työelämän joustoja ja avustusta matkakustannuksiin. Heitä auttavat myös hyvät verkostot omaisen asuinpaikkakunnalla, Saastamoinen toteaa.
Etähoivattavia voi olla useita, mutta monesti myös etäomaishoitajia on useita. Esimerkiksi sisarukset ovat saattaneet sopia työnjaosta vanhempiensa hoitamiseksi.
Etäomaishoitaja ei tavallisesti saa omaishoidon tukea, koska ei asu samassa kunnassa hoidettavansa kanssa. Tulkitaan, ettei hoito ei ole tarpeeksi sitovaa ja vaativaa.
Oulun yhdistyksen avoin vertaistukiryhmä etäomaishoitajille kokoontuu kerran kuussa arki-iltana pariksi tunniksi keskustelemaan kokemuksista ja virkistäytymään. Pääaiheena voi olla joku ennalta sovittu etäomaishoivaan liittyvä teema. Saastamoinen tietää, että puhumiselle on valtava tarve.
– Helpottaa, että saa jakaa asioita. Toinen samassa tilanteessa oleva ymmärtää. Etäomaishoitajan työ näkyväksi
Tietoa, tukea, tarinoita etäomaishoidosta www.osol.fi/etaomaishoitajille
Teksti: Outi Rantala
Kuva: Matti Hautalahti
Haastattelut julkaistu Lakeuden Omaishoitajat ry:n Likellä-lehdessä 2015