Kuntapäättäjä otti minuun yhteyttä ja kysyi: Miksi meillä on niin paljon enemmän erityistä tukea tarvitsevia lapsia jo eskari-ikäisissäkin kuin naapurikunnassa? Miksi meillä kulut ovat alakoululaisten ja sitä nuorempien kohdalla kasvaneet niin paljon, vaikka meillä on enemmän koulunkäynnin ohjaajia kuin naapurikunnassa? Eikä tässä nyt olisi paikka säästää? Jospa vähennettäisiin koulunkäynninohjaajia puoleen?
Ensimmäiseksi onnittelin häntä. Onneksi olkoon, teillä diagnosoidaan enemmän varhaisessa vaiheessa ja saatetaan lapsi jo varhain tuen piiriin, jolloin säästytään monilta epävarmuuden ja odottamisen vuosilta sekä säästetään rahaa. Varsinkin nepsy-lasten diagnosointi näyttää teillä kehittyneen hyvin, koska todellisuudessa nepsy-lasten määrä on huomattavasti suurempi kuin mitä diagnooseja on aikaisemmin tehty. 10% suomalaisista on nepsy-haasteita ja pikkuhiljaa heidän tilanteensa aletaan nähdä.
Jatkoin onnitteluani: Teidän kunnassanne lapset lähetetään varhain lisätutkimuksiin ja heitä ohjaa koulussa alusta asti koulunkäynninohjaaja. Nopea diagnoosi ja asianmukaisiin palveluihin ohjaaminen lisää koko perheen hyvinvointia ja säästää pitkällä juoksulla huomattavan summan rahaa. Lapsen häiriökäyttäytyminen, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja yksinäisyys johtavat suurella todennäköisyydellä myöhemmin kalliiden korjaavien palveluiden pariin (tutkimus- ja hoito psykiatrian polilla / osastolla, lastensuojelun palvelut) eli hyvin toimivilla ja oikea-aikaisilla palveluilla säästetään rahaa. Teillä siis toimii varhainen havaitseminen hyvin.
Kuntapäättäjän oli vaikea nähdä kokonaiskuvaa, koska säästöjä tulisi tehdä juuri nyt vaikkapa niistä koulunkäynninohjaajista, joilla ei ole kuulemma koulussa kylliksi tekemistä, koskapa heitä käytetään välituntien valvontaankin. Vastaan jälleen, että onneksi olkoon. Teillä on koulukiusaamisen varalta useampi aikuinen silmä seuraamassa ja tukemassa erityistä tukea tarvitsevia, usein silmätikuksi joutuvia lapsia. Siinä jälleen yksi tapa ennaltaehkäistä lisäkustannusten syntymistä, joita kiusaaminen ja ilman tukea jääminen saattavat aiheuttaa syrjäytymisen näkökulmasta.
Kerromme Lakeuden Omaishoitajien Oivaltajat-hankkeemme vapaaehtoisen tilastonikkarin kanssa hänelle ja myös muille kunnan päättäjille tekemämme raportin tuloksista liittyen erityislasten koulunkäynninohjaajiin.
Sen mukaan panostus koulunkäynninohjaajiin on mitä parhainta ennaltaehkäisevää työtä. Vuodesta 2011 vuoteen 2019 tehostettua ja erityistä tukea saaneiden oppilaiden lukumäärä kasvoi maassamme 83 % eli 51 398 tukea tarvitsevaa oppilasta enemmän. Koulunkäynninohjaajien lukumäärä kasvoi 18 %, eli 1 987 ohjaajaa enemmän. Näitä lapsia siis tulee lisää, halusi tämä kuntapäättäjä sitä tai ei. Nyt vain lusikka kauniiseen käteen ja tekemään tärkeitä päätöksiä tulevaisuuden toivojemme hyvinvoinnin eteen pitkällä tähtäimellä.
Pelkästään lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat kasvaneet vuoden 2006
432 879 milj. eurosta 880 747 milj. euroon vuonna 2018. Kasvua 103 %, reaalinen kasvu 62 %.
Huostaan otetuista lapsista todennäköisesti ainakin 30%:lla vaihtoehtona voisi olla oma koti, jos vanhemmat saisivat tukea ja kannustusta vanhemmuutensa kehittämiseen. Silloin kunnilta säästyisi 1,3 mrd € kahden vuoden aikana ja 3,3 mrd € viiden vuoden aikana, karkeasti laskettuna. Edellyttäen, että nämä lapset ja nuoret saavat ajoissa tarvitsemansa tuen ja hoidon.
Toivon, että tässäkin kunnassa tehdään oikea päätös ja tarjotaan se varhainen tuki vastaisuudessakin koulunkäynninohjaajia unohtamatta. Kannattaa olla onnellinen, että tuen tarpeet havaitaan yhä varhaisemmin, sillä erityislapsiperhe, joka ei saa tukea, on se yhteiskunnalle kallein erityislapsiperhe.
