Mitä omaishoitajalle kuuluu?

 

Sosiaalityöntekijät kehittivät tsekkauslistan omaishoidon tukemiseen erikoissairaanhoidossa.

Lapsi kotiutuu sairaalasta pitkän sairaalassaolon jälkeen. Ravinto kulkee edelleen letkun kautta, ja infektioriskin vuoksi on rajattava sosiaaliset kontaktit minimiin. Äiti tai isä on jäänyt töistä pois ja hoitaa lasta kotona.

On selvää, että tilanne kuormittaa perheen arkea: rahasta on tiukkaa, huoli tulevaisuudesta suuri ja monenlaista asiaa selvitettävänä. Silti vanhemmat eivät välttämättä tunnista itseään
omaishoitajiksi.

– On niin luonnollista ajatella, että tottahan minä lapseni hoidan, sanoo perheiden parissa työskentelevä sosiaalityöntekijä Maiju Puro. Sama pätee heihin, jotka hoitavat kotona puolisoaan, vanhempiaan tai läheistä ystävää.

– Me sairaalassa työskentelevät näemme omaishoitajuuden alut ja muutokset ensimmäisten joukossa. On kaikkien etu, että huomaamme myös tarttua tilanteisiin varhaisessa vaiheessa, jatkaa kuntoutujien kanssa töitä tekevä kollega Annu Kinnunen.

Sata ajatusta omaishoitajuudesta

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin sosiaalitoimen toimintayksikkö tarttui keväällä 2016 tuumasta toimeen, kun Lakeuden Omaishoitajat ry:n Yhdessä tehden II -projekti tarjosi heille kehittämishaasteen sekä kannusti ja tuki kehittämistyössä matkan varrella. Projekti on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama ja se pyrkii kehittämään omaishoitajien ja ammattihenkilöiden välistä yhteistyötä.

Sosiaalityöntekijöiden ideariihi listasi ensin sata ajatusta omaishoitajuuden huomioimisesta erikoissairaanhoidossa.
Sen jälkeen pienempi työryhmä lasten, kuntoutujien ja vanhusten parissa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä jalosti ajatuksista
neljän vaiheen tsekkauslistan.

Sosiaalityöntekijät Johanna Keltikangas ja Katariina Hakala korostavat, että omaishoitotilanteet vaihtelevat ja ovat kaikki erilaisia.

– Potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa tulee kiinnittää huomiota omaishoitajuuden tunnistamiseen, arviointiin, puheeksi ottamiseen sekä jaksamisen tukemiseen omaishoidon eri vaiheissa, Keltikangas sanoo.

– Tsekkauslistan kysymykset ovat apuna siinä, mitä erityispiirteitä kuhunkin vaiheeseen kuuluu ja mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota, jatkaa Hakala.

Annettu apu palaa takaisin

Tsekkauslistan ensimmäisessä eli arviointivaiheessa keskitytään kotioloihin, perhesuhteisiin, omaishoitajan omaan terveydentilaan ja omaishoidon tuen myöntämisperusteisiin. Kakkosvaiheessa omaishoitajaa neuvotaan tukien hakemisessa ja tiedotetaan omaishoitajien yhdistystoiminnasta. Kolmannella portaalla puhutaan omaishoitajan jaksamisesta ja nelosportaalla luopumisesta, kun omaishoitajuus päättyy.

– Mikä on liikuntakyky, kuka käy kaupassa, onko ruokahalua. Millainen on hoitajan ja hoidettavan välinen suhde? Onko omaishoitajalla muita huollettavia ja millaista tukea tai haasteita tulee lähiverkostosta, listaa arviointivaiheen kysymyksiä sosiaalityöntekijä Maria Vainionpää.

– Miten hoitaja jaksaa ja onko hän pystynyt pitämään
lomansa? Auttaako omaishoitaja läheisensä avuttomaksi vai onko hänellä pontta sanoa tietyissä tilanteissa, että pystyt itsekin? Yhdessä tehden arki pysyy mielekkäämpänä niin hoidettavalle kuin hoitajalle. Toisinaan täytyy konkretisoida arjessa selviytymistä, jotta avun tarve hahmottuu, lisää Kinnunen.

Johtava sosiaalityöntekijä Maija-Liisa Pajula toivoo, että Seinäjoen keskussairaalan intranetissä
julkaistu ohje päätyy hyötykäyttöön myös muissa sairaalan yksiköissä.

– Omaishoitajuus on yhteiskunnassa yhä enemmän esiin nouseva ilmiö ja todella tärkeä tuki arjen sujuvuudelle. Olennaista on tunnistaa myös ”ei-virallisia” omaishoitajia ja ottaa huomioon heidän jaksamisensa. Uuden työkalun ansiosta osaamme toimia perheiden ja läheisten kanssa entistä järjestelmällisemmin ja ennakoivammin, hän uskoo.

Teksti: Anne Kohtala

Artikkeli on julkaistu Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tiedotuslehti EPSOTE:ssa 9/2016. Artikkeli on julkaistu yhteistyössä Lakeuden Omaishoitajat ry:n Yhdessä tehden II-projektin kanssa.