Suuret elämänmuutokset vaikuttavat sopeutumiseen ja selviytymiseen. Alun sopeutumisprosessin jälkeen omaishoitajan kotona tekemä hoito- ja huolenpitotyö voi olla ilon ohella sekä fyysisesti että henkisesti kuormittavaa. Omaishoitajuuden myötä muutoksia voi tapahtua muun muassa perhetilanteessa, ihmissuhteissa, asumisessa, henkisessä tasapainossa, työelämässä ja arjessa. Muutokset ovat kuitenkin omakohtaisia ja vaikuttavat jokaiseen eri tavoin. Selviytyäkseen omaishoitaja tarvitsee ulkopuolisilta tukea ja tietoa, sekä henkilökohtaista voimaa. ^[1]

Ilman kohtaamista, ymmärrystä ja asioiden uudelleen jäsentelyä, elämänmuutoksesta voi tulla vaikeaa. Omaishoitajan osa voi vaikuttaa voimakkaasti omaan mielialaan ja jaksamiseen. Omaa väsymistä ei aina ole helppoa tunnistaa tai myöskään tunnustaa. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat monille omaishoitajille myös tuttuja, samoin kuin stressi ja uupumus. Apua ja tukea on syytä hakea, jos fyysinen ja psyykkinen terveydentila horjuu tai arkipäivän jaksaminen on koetuksella. On tärkeää muistaa huolehtia myös itsestä ja pitää yllä sosiaalisia verkostoja. Yksin ei kannata jäädä. ^{[1 & 2]}

Apua ja tukea voi hakea missä vaiheessa tahansa. On tärkeää purkaa ajatuksiaan ja keskustella mieltä painavista asioista oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta.  Mahdollisuuksia tukeen ja apuun tarjoavat monet eri tahot kuntakohtaisesti: terveyskeskus, sosiaalitoimi, kotipalvelu ja kotisairaanhoito, yksityiset palveluntuottajat, järjestömaailma ja vapaaehtoistoimijat sekä seurakunta. Mistä ja miten voit saada apua selviää tarkemmin osiosta tukea ja apua.

Lähteet:
^[1] Lappalainen, T. & Turpeinen,A. 1999.  Omaishoidon kirja. Tampere:Tammer-Paino Oy.
^[2] Järnstedt, P. Kaivolainen, M. Laakso,T. & Salanko-Vuorela, M. Omainen hoitajana. 2009. Helsinki: Kirjapaja