Omaishoitolain mukaan omaishoitaja on omainen tai muuten läheinen henkilö, joka on tehnyt kunnan kanssa omaishoitosopimuksen. Omaishoitolain mukaisesti omaishoitaja huolehtii pitkäaikaissairaan, vammaisen tai ikäihmisen hoidon ja huolenpidon järjestämisestä kotona. ^[1] Suomen omaishoidon verkoston mukaan omaishoitajia ovat ne henkilöt, jotka pitävät huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei kykene selviytymään omatoimisesti. ^[2]

Suomessa on arviolta noin 300 000 omaishoitajaa. Kunnan omaishoidon tukea saa 10 % omaishoitajista. Enemmistö omaishoitajista kerrotaan olevan naisia, mutta miesten osuus on kasvussa. Valtaosan omaishoitajista sanotaan olevan puolisoita ja vanhempia, mutta omaishoitajia ovat myös lapset, sukulaiset tai muuten läheiset.

Omaishoitajaksi päädytään hyvin erilaisia teitä ja muotokuvia on monia. Omaishoitaja voi olla eläkeläinen, jonka puoliso on sairastunut vaikeaan sairauteen. Omaishoitaja voi olla perheen äiti, jonka lapsi on synnynnäisesti kehitysvammainen. Omaishoitaja voi olla aikuinen lapsi, joka huolehtii muistisairaasta vanhemmastaan ansiotyönsä ohella. Omaishoitaja voi olla täti, joka huolehtii onnettomuudessa vaikeasti vammautuneesta kummilapsestaan.

Lähteet:
^[1] Laki omaishoidon tuesta. 15.12.2008. Helsinki. Kunnat.net.[Viitattu 2.9.2009].Saatavissa:
http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;66354;66357;90568
^[2] Omaishoito. Suomen Omaishoidon verkosto. [Viitattu 2.9.2009] Saatavissa: http://www.omaishoidonverkosto.fi/omaishoito.php
^[3] Lappalainen, T. & Turpeinen,A. 1999.  Omaishoidon kirja. Tampere: Tammer-Paino Oy