Tunnistatko omaishoitajan?

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen, tunnistatko omaishoitajan?

Lue lisää

Jaettua asiantuntijuutta

Omaishoitajien toiveita ammattihenkilöille

Lue lisää

Tunnista, ota puheeksi ja ohjaa

Tutustu omaishoidon tunnistamisen ja ohjauksen materiaaliin

Lue lisää

Paikallista kehittämistyötä omaishoitajien tueksi

EPSHP:n Sosiaalitoimen toimintayksikön henkilökuntaa EPSHP:n Sosiaalitoimen toimintayksikön henkilökuntaa

Mitä omaishoitajalle kuuluu?

Sosiaalityöntekijät kehittivät tsekkauslistan omaishoidon tukemiseen erikoissairaanhoidossa.

Lue lisää

Lapsi kotiutuu sairaalasta pitkän sairaalassaolon jälkeen. Ravinto kulkee edelleen letkun kautta, ja infektioriskin vuoksi on rajattava sosiaaliset kontaktit minimiin. Äiti tai isä on jäänyt töistä pois ja hoitaa lasta kotona.

On selvää, että tilanne kuormittaa perheen arkea: rahasta on tiukkaa, huoli tulevaisuudesta suuri ja monenlaista asiaa selvitettävänä. Silti vanhemmat eivät välttämättä tunnista itseään
omaishoitajiksi.

– On niin luonnollista ajatella, että tottahan minä lapseni hoidan, sanoo perheiden parissa työskentelevä sosiaalityöntekijä Maiju Puro. Sama pätee heihin, jotka hoitavat kotona puolisoaan, vanhempiaan tai läheistä ystävää.

– Me sairaalassa työskentelevät näemme omaishoitajuuden alut ja muutokset ensimmäisten joukossa. On kaikkien etu, että huomaamme myös tarttua tilanteisiin varhaisessa vaiheessa, jatkaa kuntoutujien kanssa töitä tekevä kollega Annu Kinnunen.

Sata ajatusta omaishoitajuudesta

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin sosiaalitoimen toimintayksikkö tarttui keväällä 2016 tuumasta toimeen, kun Lakeuden Omaishoitajat ry:n Yhdessä tehden II -projekti tarjosi heille kehittämishaasteen sekä kannusti ja tuki kehittämistyössä matkan varrella. Projekti on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama ja se pyrkii kehittämään omaishoitajien ja ammattihenkilöiden välistä yhteistyötä.

Sosiaalityöntekijöiden ideariihi listasi ensin sata ajatusta omaishoitajuuden huomioimisesta erikoissairaanhoidossa.
Sen jälkeen pienempi työryhmä lasten, kuntoutujien ja vanhusten parissa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä jalosti ajatuksista
neljän vaiheen tsekkauslistan.

Sosiaalityöntekijät Johanna Keltikangas ja Katariina Hakala korostavat, että omaishoitotilanteet vaihtelevat ja ovat kaikki erilaisia.

– Potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa tulee kiinnittää huomiota omaishoitajuuden tunnistamiseen, arviointiin, puheeksi ottamiseen sekä jaksamisen tukemiseen omaishoidon eri vaiheissa, Keltikangas sanoo.

– Tsekkauslistan kysymykset ovat apuna siinä, mitä erityispiirteitä kuhunkin vaiheeseen kuuluu ja mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota, jatkaa Hakala.

Annettu apu palaa takaisin

Tsekkauslistan ensimmäisessä eli arviointivaiheessa keskitytään kotioloihin, perhesuhteisiin, omaishoitajan omaan terveydentilaan ja omaishoidon tuen myöntämisperusteisiin. Kakkosvaiheessa omaishoitajaa neuvotaan tukien hakemisessa ja tiedotetaan omaishoitajien yhdistystoiminnasta. Kolmannella portaalla puhutaan omaishoitajan jaksamisesta ja nelosportaalla luopumisesta, kun omaishoitajuus päättyy.

– Mikä on liikuntakyky, kuka käy kaupassa, onko ruokahalua. Millainen on hoitajan ja hoidettavan välinen suhde? Onko omaishoitajalla muita huollettavia ja millaista tukea tai haasteita tulee lähiverkostosta, listaa arviointivaiheen kysymyksiä sosiaalityöntekijä Maria Vainionpää.

– Miten hoitaja jaksaa ja onko hän pystynyt pitämään
lomansa? Auttaako omaishoitaja läheisensä avuttomaksi vai onko hänellä pontta sanoa tietyissä tilanteissa, että pystyt itsekin? Yhdessä tehden arki pysyy mielekkäämpänä niin hoidettavalle kuin hoitajalle. Toisinaan täytyy konkretisoida arjessa selviytymistä, jotta avun tarve hahmottuu, lisää Kinnunen.

Johtava sosiaalityöntekijä Maija-Liisa Pajula toivoo, että Seinäjoen keskussairaalan intranetissä
julkaistu ohje päätyy hyötykäyttöön myös muissa sairaalan yksiköissä.

– Omaishoitajuus on yhteiskunnassa yhä enemmän esiin nouseva ilmiö ja todella tärkeä tuki arjen sujuvuudelle. Olennaista on tunnistaa myös ”ei-virallisia” omaishoitajia ja ottaa huomioon heidän jaksamisensa. Uuden työkalun ansiosta osaamme toimia perheiden ja läheisten kanssa entistä järjestelmällisemmin ja ennakoivammin, hän uskoo.

Teksti: Anne Kohtala
Kuva: Matti Hautalahti

Artikkeli on julkaistu Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tiedotuslehti EPSOTE:ssa 9/2016. Artikkeli on julkaistu yhteistyössä Lakeuden Omaishoitajat ry:n Yhdessä tehden II-projektin kanssa.

Minna Saarela ja Virpi Tuomi, Seinäjoen keskussairaalan Kuntoutusosasto Minna Saarela ja Virpi Tuomi, Seinäjoen keskussairaalan Kuntoutusosasto

Turvallisin mielin sairaalasta kotiin

Kun perheenjäsen sairastuu, koko perheen elämä muuttuu. Seinäjoen keskussairaalan kuntoutusosaston Läheisten illat auttavat kotiväkeä omaishoitajuuden alkutaipaleella.

Lue lisää

”Omaishoitajuus oli minulle aivan uusi asia, koko perheen rutiinit heittivät häränpyllyä. Helpotti, kun joku kysyi, onko ongelmia ja pärjätäänkö kotona kaikessa.”

Työikäinen puolisonsa omaishoitaja kiteyttää monen äkillisesti omaishoitajaksi joutuneen tilanteen. Olotila on tuttu Seinäjoen keskussairaalan kuntoutusosastolla.

– Meille tulevista kuntoutujista useimmat ovat sairastuneet tai loukkaantuneet äkillisesti. Se on läheiselle usein omaishoitajuuden alku ja iso muutos koko perheelle, sanoo osastonhoitaja Virpi Tuomi.

Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöstä (AVH) kuntoutuvan potilaan hoitopolku sairaalassa alkaa tyypillisesti päivystyksestä, josta matka jatkuu neurotehon sekä neurologian ja hematologian osaston kautta kuntoutusosastolle. Kuntoutusosastolla AVH-kuntoutuja viettää keskimäärin 27 päivää.

– Meiltä useimmat kuntoutujat palaavat kotiin. Olemme avainasemassa siinä, millaiset eväät omin voimin selviytymiseen hän ja läheiset saavat. Yhteiskuntamme on rakentunut niin, että palvelut ovat aika lailla sirpaleina maailmalla. Kuka tahansa tarvitsee apua, jotta löytää tarvitsemansa avun ja palvelut, Tuomi jatkaa.

Kokemukset jakoon Läheisten illoissa

Kuntoutusosaston väki onkin miettinyt tarkkaan, miten he voisivat kantaa kortensa kekoon omaishoitajuuden tukemisessa. Yksi osa työtä ovat yhdessä Lakeuden Omaishoitajat ry:n kanssa aloitetut Läheisten illat. Ensimmäiset illat järjestettiin Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman Yhdessä tehden II -projektin kanssa yhteistyössä vuosina 2014–2015, ja nyt ne jatkuvat osaston omana toimintana.

Läheisten illoissa käydään läpi omaishoitajuuden alkamista ja sen mukanaan tuomia muutoksia perheen arjessa. Läheiset saavat vertaistukea toisiltaan ja tietoa omaishoitajuuteen liittyvistä virallisista asioista, kuten omaishoidon tuesta, lomista, apuvälineistä, intervallihoitojaksoista, yhdistystoiminnasta ja niin edelleen.

Illoissa puhutaan asioista nimenomaan läheisen näkökulmasta ja sinne kutsutaan läheiset ilman kuntoutujaa. Kaikilla on takanaan kipeitä kokemuksia, ja tunteiden kirjo on suuri.

– Moni läheinen siirtää omat tarpeensa taustalle. Tunteet nousevat pintaan, kun tuleekin aika miettiä itseään ja omaa jaksamista. Usein puhutaan asioista, jotka eivät nousisi esiin kuntoutujan läsnä ollessa, kertoo iltoja vetävä kuntoutusosaston perushoitaja Minna Saarela.

Myös ikävämmät tunteet, kuten turhautuminen, syyllisyys, katkeruus tai uupumus ovat tavallisia.
– On tärkeää tiedostaa, että muutkin kokevat niin ja että se on luonnollista, Saarela korostaa.

Tukea tilanteen mukaan

Neljä kertaa vuodessa pidettävien Läheisten iltojen lisäksi kuntoutusosastolla järjestetään kerran viikossa tilaisuuksia, joihin ovat tervetulleita kuntoutujat ja perheet yhdessä. Niissä käydään läpi eri teemoja, kuten mieli ja tunteet, aivoterveys, luuston terveys, kipu ja ravitsemus.

Samoin kaikki hoito- ja kotiutussuunnitelmat tehdään moniammatillisesti yhdessä perheen ja kuntoutujan kanssa.
– Läheinen tuntee kuntoutujan parhaiten ja on meille tärkeä tietolähde ja yhteistyökumppani. Jos läheinen kaipaa kahdenkeskistä keskustelua ammattilaisen kanssa, järjestämme tarvittaessa sitäkin, Saarela sanoo.

Osastolla on panostettu myös lääke- ja AVH-ohjaukseen. Kuntoutujat, joko yksin tai yhdessä läheisensä kanssa, saavat ohjausta lääkityksestä ja harjoittelevat lääkedosetin täyttöä. Tavoitteena on turvallisen lääkehoidon jatkuminen myös kotona.

AVH-ohjauksessa potilaan seurantakansio käydään läpi yhdessä kuntoutujan ja läheisen kanssa. Tavoitteena on riskitekijöiden hoito ja uusien aivoverenkiertohäiriöiden ennaltaehkäiseminen. Kansio jää kuntoutujalle omaan seurantaan.

Avuntarve kotona riippuu paljon siitä, missä elämäntilanteessa perhe elää. Tuomi korostaa, että tärkeintä on, että kuntoutujalla ja läheisellä on turvallinen olo kotiin palatessa.

– Usein puhutaan perheen yhteisestä toimintakyvystä. Esimerkiksi iäkkäällä puoliso-omaishoitajalla voi itselläänkin olla toimintakykyä rajoittavia sairauksia. Tilanteet täytyy puntaroida aina perhekohtaisesti ja katsoa sen perusteella kotiin tarvittavien palvelujen määrä: henkilökohtaiset avustajat, kotipalvelu, fysioterapia, apuvälineet ja niin edelleen.

– Tavoitteemme on, että kuntoutuja ottaa itse vastuuta omasta hoidostaan ja asioistaan jo täällä osastolla ollessaan. Me tuemme, mutta emme tee asioita kenenkään puolesta. Kun meistä on tullut tarpeettomia, olemme onnistuneet, Tuomi kiteyttää.

Läheisten illat

  • Iltoihin ovat tervetulleita kaikki, joiden läheinen on parhaillaan kuntoutumassa tai hiljattain kotiutunut Seinäjoen keskussairaalan kuntoutusosastolta.
  • Läheisten illassa pohditaan oman omaishoitajuuden alkamista ja sen mukanaan tuomia muutoksia perheen arjessa sekä jaetaan tietoa ja kokemuksia omaishoitajuudesta.
  • Iltoja järjestetään neljä kertaa vuodessa ja niitä vetää kuntoutusosaston perushoitaja Minna Saarela.

Teksti: Anne Kohtala
Kuva: Matti Hautalahti

Artikkeli on julkaistu Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tiedotuslehti EPSOTE:ssa 5/2016. Artikkeli on julkaistu yhteistyössä Lakeuden Omaishoitajat ry:n Yhdessä tehden II-projektin kanssa.

 

Pauliina Pippola, ylilääkäri, Seinäjoen kaupunginsairaala Pauliina Pippola, ylilääkäri, Seinäjoen kaupunginsairaala

Enemmän ohjausta omaisille

Terveydenhuollon ammattilaisten antama ohjaus sairastuneen omaiselle tukee hänen jaksamistaan ja kaikkiaan koko hoidon tavoitteita.

Lue lisää

Seinäjoen kaupunginsairaalan ylilääkäri Pauliina Pippola kohtaa työssään geriatrina usein muistisairaita vanhuksia ja heidän läheisiään.

– Muistisairaiden potilaiden pärjääminen vaatii läheisen tukea monessa vaiheessa. Tässä työssä korostuu omaisen ohjaus. Pippolan mukaan omaisten asiantuntemusta voidaan hyödyntää erityisen hyvin erilaisissa ryhmissä.

– Omaisten asiantuntijuudesta on hyötyä esimerkiksi muistisairaiden omaisten ryhmissä, joissa jaetaan kokemuksia.
Kun omaista kuullaan ja häntä informoidaan hoidon eri vaiheissa, varmistetaan hoidon onnistuminen. Tiedon jakaminen vähentää epätietoisuutta.

– Myös ammattilaiset saavat omaisilta hyvää tietoa siitä, miten arjen eri tilanteissa pärjätään ja voivat tätä tietoa sitten hyödyntää työssään.

Ratkaisuja yhdessä keskustellen

Omainen on otettava huomioon koko hoidon ajan. On kuitenkin joitakin kriittisiä kohtia, joihin Pippolan mukaan kannattaa kiinnittää huomiota ja jolloin erityisesti muistisairaan omaisten ohjausta tarvitaan.

– Ensimmäinen kohta on diagnoosin tekeminen muistisairaalle. Potilas ja läheinen tarvitsevat tietoa, mistä on kyse ja mihin voi ottaa yhteyttä missäkin asiassa. Osaan muistisairauksista liittyy käytösoireita, jotka kuormittavat läheistä. Tässä kohdassa tarvitaan tukea. Myös elämän loppuvaiheen hoidossa läheinen tarvitsee erityistä tukea.

Pippola liittää vastaanottokäynneille kahdenkeskiset keskustelut omaisen kanssa. Myös osastohoidossa lääkärinkierron jälkeen omaisten kanssa keskustellaan tai ollaan tarvittaessa yhteydessä puhelimitse. Joissakin tapauksissa muistisairaan omaista pyydetään mukaan kierrolle.

Hoitoneuvotteluissa omaiset pohtivat asioita moniammatillisen tiimin kanssa. Pippola kannustaa omaisia olemaan aktiivisia ja kyselemään rohkeasti, jos jokin asia askarruttaa.
– Tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä, jolloin tapauskohtaisesti keskitytään etsimään ratkaisuja, jotka auttaisivat.

Tieto tuo turvallisuutta

Omaisten ohjauksessa tärkeää on informaation antaminen, jotta omaiset tietävät, mistä on kyse, mihin oireet liittyvät, millainen hoito on tarkoituksenmukaista ja mitkä ovat sen tavoitteet. Pippola tietää, että joskus ammattilaisilla ja omaisilla voi olla eri näkemys jostakin hoitoon liittyvästä asiasta, esimerkiksi hoitokeinoista. Erityisesti tällöin tarvitaan keskusteluja kasvotusten.

– Kasvotusten asiat on selkeämpi hahmottaa. Tämä on hyvä tapa myös silloin, jos omaiset ovat keskenään eri mieltä joistakin seikoista.
Pippolan mielestä terveydenhuollossa olisi hyvä pysähtyä miettimään, kuinka tärkeää omaisen ohjaaminen ja huomioiminen on, ettei omainen jäisi sivuun. Kaiken kaikkiaan hän toivoisi omaisten ohjaukseen enemmän aikaa.

– Eri työtilanteet ovat sellaisia, ettei aika aina
tahdo riittää. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on tärkeää, jotta ohjauksen antamista voidaan jakaa ja näin välttää päällekkäisyyksiä.

Teksti: Outi Rantala
Kuva: Matti Hautalahti

Artikkeli on julkaistu Lakeuden Omaishoitajien Likellä-lehdessä 2015.

Kirsi Rantala, sairaanhoitaja,  Ilmajoen terveyskeskus Kirsi Rantala, sairaanhoitaja, Ilmajoen terveyskeskus

Omaiselle oma hoitosuunnitelma

Omaisen oma hoitosuunnitelma varmistaa, että omaisen jaksamisesta huolehditaan säännöllisesti.

Lue lisää

Ilmajoen terveyskeskuksessa työskentelevä sairaanhoitaja Kirsi Rantala on kouluttanut terveyskeskusten henkilökuntaa omaishoidosta, omahoidosta ja hoitosuunnitelmista.

– Olemme tehneet pitkäaikaissairaille hoitosuunnitelmia omahoitoon kannustaen. Omaishoidettavan hoitosuunnitelmaan merkitään omaishoitajan tiedot. Jos vastaanotolla on havaittu, että omainen itsekin haluaisi suunnitellulle vastaanottokäynnille, se on järjestetty. Tällöin omaiselle tehdään oma hoitosuunnitelma.

Idea omaisen omasta hoitosuunnitelmasta syntyi Pohjanmaan Potku -hankkeen ja Yhdessä tehden II – Ennakoiva työ omaishoitajan tukena -projektin yhteisissä miniseminaareissa.

Rantalan mukaan vaihtelee, miten terveydenhuollossa osataan tunnistaa mahdollinen omaishoitaja. Kaikki ihmiset eivät itsekään miellä itseään omaishoitajiksi, vaikka ovat hoitaneet omaistaan jo pitkään.

– Terveydenhuollon ammattilaiset voisivat auttaa ihmistä hahmottamaan omaa tilannettaan. Hyvänä apuna on Minäkö omaishoitaja? -kysymyslista, jonka avulla henkilö voi pohtia omaa mahdollista hoivatilannettaan. Vastaanottojen odotustiloissa voisi lisäksi televisiossa pyöriä video omaishoitajuudesta ja sen tunnistamisesta.

Rantala työskentelee Ilmajoen terveyskeskuksen päivystyksessä ja lääkärin vastaanotolla. Kiireenkin keskellä on tärkeää huomioida potilaan kanssa tuleva omainen.

– Päivystyksessäkin meidän tehtävämme on huolehtia potilaan lisäksi häntä hoitavan omaisen jaksamisesta.
On osoitettava edes pieni huomionele omaiselle.

Kokemustieto käyttöön ja jakoon

Rantala on työssään huomannut, miten omaisen antama tieto auttaa esimerkiksi selvittämään tulosyytä nopeammin kuin siinä tapauksessa, että sairastunut tulisi yksin päivystykseen.

– Jos potilaan yleistila on laskenut paljon, omaiselta saadaan tietoa siitä, miten tila poikkeaa tavanomaisesta. Onko potilas esimerkiksi aiemmin päässyt liikkumaan itse tai ollut tämän värinen kasvoiltaan? On ihanteellista, että omainen on mukana, varsinkin jos potilas on muistisairas. Muistisairas ei usein koe ongelmallisena asioita, joihin omainen tai hoitohenkilökunta kiinnittää huomiota.

Omaisten ohjaus on jatkuvasti osa Rantalan työtä terveyskeskuspäivystyksessä, mutta korostuu erityisesti silloin, kun läheinen sairastuu akuutisti.

– Tieto läheisen sairastumisesta voi olla aika sokki. Asia koskettaa koko
perhettä ja voi äkillisesti horjuttaa elämää. Meidän tehtävämme on olla tukena suuressa muutoksessa ja ohjata omainen esimerkiksi avopalveluohjaajalle, jolta saa neuvoja.

Rantala on havainnut, miten omaiselta saatava tieto ja vinkit ovat erittäin arvokkaita.
– Omaiset ovat kaikkein parhaita asiantuntijoita. Heidän asiantuntemustaan pitää hyödyntää hoidossa.

Tuen tarvetta seurattava

Rantala on varma siitä, että omaisten ohjaukseen käytetty aika näkyy omaishoitajien parempana vointina. Omaisen hoitosuunnitelman tekoon varataan tunnin vastaanottoaika. Aikaa tarvitaan, että saadaan kaikki asiat
käytyä huolella läpi.

– Omaishoitajien terveystarkastukset tulisi tehdä suunnitelmallisesti ja niihinkin tarvitaan aikaa. Samalla käytäisiin läpi myös tilanne kotona, jos on tullut muutos, minkä vuoksi tarvitaan enemmän tukea. Tärkeintä on havainnointi, että huomataan uupumus ja väsymys.

Hän kehittäisi omaisten ohjausta niin, että omaisille järjestettäisiin terveydenhuollossa teemailtoja esimerkiksi tuettujen lomien hakemisesta tai keinoista omaan jaksamiseen sekä vertaistapaamisia, joissa kauemmin omaishoitajina olleet voisivat kertoa kokemuksistaan heille, joille omaishoitajuus on tullut eteen äskettäin.

Teksti: Outi Rantala
Kuva: Matti Hautalahti

Artikkeli on julkaistu Lakeuden Omaishoitajien Likellä-lehdessä 2015.

Hilkka Poutanen, osastonhoitaja, syöpätautien ja hematologian poliklinikka, SEKS Hilkka Poutanen, osastonhoitaja, syöpätautien ja hematologian poliklinikka, SEKS

Sairaalasta ensiapu omaishoitajille

Moni läheinen huomaa sairaalavuoteen ääressä, että hänestä on tullut omaishoitaja. Silloin hän tarvitsee meiltä neuvoja avun lähteille, korostavat osastonhoitajat Hilkka Poutanen ja Päivi Ilkka Seinäjoen keskussairaalan syöpä- ja sydänyksiköistä.

Lue lisää

Mies saa sydänkohtauksen kesken työpäivän. Hänet viedään ambulanssilla suoraan sairaalaan. Vaikka kaikki menee hyvin, leikkauksesta toipuminen kestää vähintään kolme kuukautta.

Samalla puolisosta tulee omaishoitaja, vaikka rahallisen tuen kriteerit eivät vielä täytykään: Puolison on ehkä hoidettava kotona kaikki työt, lapset ja lisäksi oma työ. Roolit perheessä muuttuvat, ja kaiken vastuun lisäksi mielessä on pelko toisen selviämisestä.

Tämä on osastonhoitaja Päivi Ilkan mukaan yksi tyypillinen alku omaishoitajuudelle Seinäjoen keskussairaalan sydäntautien vuodeosastolla. Toinen suuri ryhmä ovat iäkkäiden potilaiden läheiset – jotka ovat saattaneet tietämättään olla jo pitkään omaishoitajia.

– Me täällä erikoissairaanhoidossa näemme nämä tilanteet ja muutokset kotona pärjäämisessä ensimmäisinä, joten meidän tehtävämme on tunnistaa ja huomata ne. Meidän pitää kysyä, miten omainen jaksaa ja neuvoa hänet kuntien tukipalvelujen pariin.

– Se, että annamme omaishoitajalle neuvot, oppaat ja yhteystiedot käteen, ei vie paljon resursseja varsinaiselta työltämme eli akuuttihoidolta. Mutta omaista se auttaa selviämään, Ilkka korostaa.

Pilotit omaishoitajaopissa

Sydäntautien vuodeosasto sekä syöpätautien ja hematologian poliklinikka Seinäjoen keskussairaalasta toimivat pilotteina Lakeuden Omaishoitajat ry:n Yhdessä tehden -hankkeessa, jossa koulutettiin ja innostettiin sairaalahenkilökuntaa omaishoitajien ohjaamiseen ja tukemiseen.

Ensin selvitettiin henkilöstön tietämys omaishoitajuudesta kyselytutkimuksella. Sen pohjalta järjestettiin koulutusta koko väelle. Koulutusten jälkeen omaishoitajuus on otettu molemmissa pilottiyksiköissä huomioon systemaattisemmin, ja osastoille nimettiin omaishoidon vastuuhenkilöt.

– Perhetilanteista on osastolla toki aina keskusteltu, mutta nyt tarkensimme vielä sitä, missä vaiheessa asia otetaan puheeksi. Näin varmistetaan, että asia tulee käsiteltyä jokaisen potilaan ja läheisen kanssa, Ilkka sanoo.

– Saimme Lakeuden Omaishoitajilta myös hyvät materiaalit jakoon. Esimerkiksi Minäkö omaishoitaja -kirjasen kysymyspatteriston avulla moni läheinen on meillä tunnistanut itsensä omaishoitajaksi ensimmäisen kerran, jatkaa syöpätautien ja hematologian poliklinikan osastonhoitaja Hilkka Poutanen.

Sydänosastolla omaishoidon vastuuhenkilöksi nimettiin kotiutushoitaja Raija Ala-Rasula. Syöpäpoliklinikalla vastuuhenkilönä toimii sairaanhoitaja Raija Lehtola, joka tapaa kuntoutusohjaajana toimiessaan potilaat ja omaiset sopivimmassa vaiheessa. Omaishoitajuutta sivutaan toki entiseen tapaan myös kaikilla muillakin vastaanotoilla.

Syöpäpotilaan omaishoitajaksi vähitellen

Kun sydänosastolla omaishoitajuus voi alkaa hyvinkin äkillisesti, syöpäosastolla äkillinen on yleensä vain diagnoosi. Siellä omaishoitajaksi tullaan pikkuhiljaa: hyppäyksittäin edeten ja välillä jopa palautuen, kuten sairauden luonteeseen kuuluu.

– Meillä täällä poliklinikalla on hyvät mahdollisuudet omaishoitajuuden varhaiseen tunnistamiseen, kun tunnemme potilaat ja heidän läheisensä monesti useiden vuosien ajalta, Poutanen huomauttaa.

Poliklinikalla onkin ollut jo pitkään käytössään perhehoitotyön toimintamalli, jossa läheiset kutsutaan keskusteluun mukaan systemaattisesti tietyissä sairauden vaiheissa.

– Yleensä kun potilas tulee meille ensimmäisille hoitojaksoille, ei kotona pärjäämisessä ole vielä mitään hätää. Silloin omainen on usein mukana vain hoidon suunnittelukäynnillä, Poutanen esittelee puun muotoon piirretyn kaavion alaoksia.

– Mutta jos syöpä lähteekin leviämään, avun tarve kotona kasvaa. Sen me näemme täällä paitsi potilaan kunnosta, myös siitä, että läheinen on entistä tiiviimmin mukana hoitokäynneillä, hän jatkaa.

Hanke toi syöpäpoliklinikalle myös halun kehittää osastopalaveria vahvistamaan hoitajien jaksamista potilaiden ja heidän läheistensä tukemisessa entistä enemmän.

– Tunnekuorma on meillä suuri henkilökunnallakin, kun jatkuvasti tulee eteen koskettavia tilanteita. Sitä on tärkeä purkaa kollegoiden kesken, Poutanen muistuttaa. 

Teksti: Anne Kohtala
Kuva: Arttu Laitala

Artikkeli on julkaistu Lakeuden Omaishoitajien Likellä-lehdessä 2013.